Environmental Issues in the Lutheran World Federation

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Luterilaisessa maailmanliitossa (LML) käyty keskustelu ympäristökysymyksistä vuoteen 1990 saakka. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi. Tiettyä erityishuomiota kiinnitetään historiallisiin seikkoihin. Päälähteinä ovat yleiskokouksiin liittyvät materiaalit sekä LML:n julkaisut aiheesta.

Tutkimus on osoittanut todeksi oletuksensa, että LML:n piiristä löytyy ympäristökysymysten pohdintaa jo ennen Curitiban yleiskokousta ja Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) ORLE-prosessin aikaa, jotka ovat tunnettuja teeman käsittelystä. LML ei osoittautunut edelläkävijäksi ympäristökysymysten käsittelyssä, mutta se kiinnitti niihin huomiota kohtalaisen nopeasti niiden noustua laajempaan tietoisuuteen 1970-luvun alussa. Aluksi vaikutusvaltaisimpia olivat pohjoisamerikkalaiset ekoteologit, mutta myöhemmin erityisesti saksalaiset saivat myös runsaasti huomiota.

Ensimmäistä kertaa ympäristökysymyksiä käsiteltiin yleiskokoustasolla Dar es Salaamissa 1977, joskin lyhyesti ja pintapuolisesti. Ensimmäiset syvemmät ekoteologiset pohdinnat tutkimus löysi kokouksen valmistelukirjasta, jossa liityttiin mielenkiintoisesti Joseph Sittlerin teologiaan. Valmistelukirjan painotukset eivät kuitenkaan päätyneet yksityiskohtaisesti julkilausumiin asti, joissa lähinnä todettiin tarve kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

Budapestin yleiskokouksessa 1984 annettiin ensimmäiset ja samalla ekoteologisesti tutkimusajan tarkimmat julkilausumat ympäristökysymyksistä. Niitä edelsi valmistelumateriaalien antama uusi painoarvo aiheelle ja luomisen teologialle. Julkilausumia ei kuitenkaan yleensä tunneta, minkä syyksi pääteltiin kokouksen julkilausumien valtava määrä sekä yleisen huomion keskittyminen tiettyihin muihin hallitseviin asioihin. Julkilausumat ja valmisteluaineisto käsittelivät luomisen teologiaa erityisesti Lutherin teologian kautta.

Curitiban yleiskokouksessa 1990 ympäristökysymysten havaittiin saavan mitä suurinta huomiota. Niitä käsiteltiin sekä valmisteluaineistossa että kokouksessa aiempaa laajemmissa yhteyksissä. Ekoteologisesti julkilausumat todettiin kuitenkin Budapestin vastaavia epätarkemmiksi. LML:n 1980-luvulla toteuttamat tutkimusprojektit luomisen teologiasta (Strasbourgin instituutti) ja maasta (tutkimusosasto) havaittiin keskeisiksi vaikutteenantajiksi. Olennaisia vaikutteenantajia olivat myös YK:n Brundtlandin komission raportti Yhteinen tulevaisuutemme sekä KMN:n ORLE-prosessi, johon suhtauduttiin hyvin myönteisesti.

Tutkimus osoitti KMN:n ensisijaiseksi vaikutteenantajaksi ympäristökysymysten käsittelylle LML:ssa tutkimusaikana. KMN:n piirissä jo 1970-luvun alussa käyty keskustelu vaikutti LML:oon, mutta erityisen paljon MIT:n Usko ja tiede-konferenssi 1979. Tutkimus selvitti kattavasti nimenomaan tätä KMN:n varhaista keskustelua aiheesta ja sen laajalle ulottuvia vaikutuksia. Yhtäläisyyksiksi KMN:n ja LML:n keskusteluissa ympäristökysymyksistä tutkimus havaitsi yhtäältä ristiriidat teollisuus- ja kehitysmaiden välillä ja toisaalta yhteistyöhalun ideologisiin taustoihin katsomatta.

Tutkimus osoitti LML:n ekoteologisen linjan säilyvän pääpiirteissään samana tutkimusaikana. Ennen Budapestia LML edusti ihmisen suhteesta muuhun luomakuntaan selvästi hallintavallan mallia, josta siirryttiin painottamaan vastuullista tilanhoitajuutta. Vaikka koko luomakunnan yhteenkuuluvuutta painotettiin, ei missään vaiheessa annettu ei-inhimilliselle luonnolle itseisarvoa. Lutheriin viitattiin paljon, myös ubikviteettioppia sisältäviin lausumiin. Silti LML ei sitoutunut sakramentaaliseen, panenteistiseen todellisuuskäsitykseen eikä myöskään liittoteologiaan tai näkemyksiin ihmisestä luomakunnan pappina tai kumppanina.