Hyväksytty ja kielletty aviollinen väkivalta 1600-luvun loppupuolen itäsuomalaisissa maaseutuyhteisöissä

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan miesten vaimoihinsa kohdistamaa väkivaltaa itäsuomalaisella maaseudulla kulttuurisesta näkökulmasta. Keskeisiä kysymyksiä ovat väkivallan hyväksyttävyys sekä yhteisön reaktiot väkivaltaan. Näiden teemojen perusteella tarkastellaan myös vaimon asemaa suhteessa mieheensä sekä sukupuolten välistä suhdetta ylipäänsä. Aineistona käytetään kihlakunnanoikeuksien puhtaaksikirjoitettuja pöytäkirjoja. Nämä yksittäisten ihmisten elämänkohtalot toimivat esimerkkeinä varhaismodernissa kulttuurissa yleisemmin jaetuista avioliittoa ja puolisoiden välistä suhdetta koskevista näkemyksistä ja suhtautumistavoista. Kietäväinen-Sirénin mukaan miehen vaimoaan kohtaan harjoittama väkivalta oli täysin sallittua kohtuullisena kurituksena. Liiallista väkivaltaa ei sen sijaan hyväksytty edes kuritustarkoituksessa. Hyväksytyn ja kielletyn rajat olivat kuitenkin liukuvia. Yhteisö puuttui liialliseen väkivaltaan satunnaisesti epävirallisella tasolla. Oikeuteen väkivaltatapaukset päätyivät erittäin harvoin, eivätkä viranomaiset olleet erityisen halukkaita puuttumaan kotitalouden sisäisiin asioihin. Vaimo oli pitkälti miehensä toimien varassa, mutta väkivaltatapausten määrä käräjillä ei viittaa miehisen vallankäytön laajaan vinoutumiseen.