Kaikkivaltias kapitalisti - Philip. K. Dickin The Three Stigmata of Palmer Eldritch (1965) uusliberalismin ja posthegemonisen vallan allegoriana
Author(s)
Dookie, GyanContributor(s)
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitosUniversity of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning
Keywords
Philip K. Dickscifi
allegoria
uusliberalismi
kapitalismi
posthegemoninen valta
algoritminen valta
gnostilaisuus
yleinen kirjallisuustiede
Comparative Literature
allmän litteraturvetenskap
allegoriat
tieteiskirjallisuus
kapitalismi
uusliberalismi
algoritmit
valta
gnostilaisuus
Philip K. Dick
scifi
allegoria
uusliberalismi
kapitalismi
posthegemoninen valta
algoritminen valta
gnostilaisuus
Full record
Show full item recordOnline Access
http://hdl.handle.net/10138/225973Abstract
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen scifi-kirjailija Philip K. Dickin (1928–1982) The Three Stigmata of Palmer Eldritch (1965) -teosta nykyisen läpikapitalisoituneen ja läpitietoteknologisoituneen todellisuutemme sekä siihen liittyvien vallankysymysten allegoriana. Metafiktiivisen ja yhteiskuntakriittisen scifin edelläkävijöihin kuuluvan Dickin tuotannon keskeisiä teemoja ovat “Mitä on todellisuus?” ja “Mikä on ihminen?”. Allegorian kirjallisuustieteellisen tutkimuksen välineenä olen työssäni käyttänyt Gary Johnsonin muotoilua, jossa allegorinen teos ymmärretään tekijän retorisen intention mukaisena teoksen ulkopuolisen ilmiön figuratiivisena transformaationa. Tutkielmassa on etsitty Dickin teoksesta allegorisia trooppeja ja pyritty hahmottamaan, mihin ne erikseen ja yhdessä laajennettuna metaforana viittaavat. Johnsonin ohjeiden suuntaisesti myös Dickin omat kohdetekstiä ja sen allegorisuutta sivuavat kommentit on otettu analyysissa huomioon. Tieto- ja viestintäteknologisen vallan tarkastelussa on hyödynnetty Scott Lashin posthegemonisen vallan teoriaa, jonka mukaan valtaa tuotetaan tekstuaalisten ja hegemonisten keinojen asemesta yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologioiden ja niissä vaikuttavien algoritmien tasolla. Kohdetekstin kapitalistisia trooppeja on puolestaan valotettu kapitalismia ja uusliberalismia koskevalla kriittisellä tutkimuksella. Tutkielmassa esitetään, että kohdeteksti ei kuvaa niinkään oman aikansa todellisuutta, vaan se on pikemminkin kirjoitusajankohdastaan katsottuna tulevaisuuteen viittaava allegoria. Työn keskeinen tulos on, että The Three Stigmata of Palmer Eldritch on Dickin intention mukainen allegoria 2010-luvun jälkipuoliskon uusliberalismin kyllästämästä todellisuudesta, jossa valta on yhä enemmän posthegemonista. Teoksessa esitetty siirtymä yhteisöllisestä Can-D -huumeesta ihmiset eristävään Chew-Z -huumeeseen kuvaa metaforisesti 2010-luvulla käsillä olevaa tieto- ja viestintäteknologista murrosta. Työssä myös osoitetaan, että aiemmassa tutkimuksessa yhteensopimattomina pidetyt kohdetekstin kapitalismikriittiset ja uskonnollis-metafyysiset ainekset täydentävät toisiaan. Teoksessa uskonnollisella tematiikalla viitataan uusliberalistisen kapitalismin fundamentalistisuuteen ja uskonnonkaltaisuuteen sekä posthegemonisen vallan kaikenkattavuuteen ja -läpäisevyyteen.Date
2017Type
pro gradu -tutkielmatIdentifier
oai:helda.helsinki.fi:10138/225973URN:NBN:fi:hulib-201710175533
http://hdl.handle.net/10138/225973
Collections
Related items
Showing items related by title, author, creator and subject.
-
Leikki lasten valtastrategioiden harjoittelukenttänäHelsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos; University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education; Helsingfors universitet, beteendevetenskapliga fakulteten, institutionen för lärarutbildning; Kettumäki, Suvi (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2017)Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia millaisia valtastrategioita lapset käyttivät päiväkodin leik-kitilanteissa. Lastentarhanopettajan työssäni havaitsin, että lapset käyttävät valtaa toisiaan koh-taan keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan lasten välisiä vuorovaikutussuhteita, syrjäytymistä, kiusaamista tai lasten ja aikuisen välistä val-taa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten välinen negatiivinen vallankäyttö voi johtaa kiu-saamiseen ja syrjäytymiseen sekä edistää eriarvoisuutta. Teoreettinen viitekehys pohjautui Michel Foucault’n valtakäsitykseen, jossa valta nähdään kaikkialle läpitunkeutuvana ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevänä. Tarkastelussa oli lasten käyttämät valtastrategiat. Niillä tarkoitetaan keinojen kokonaisuuksia, joilla vaikutetaan toisen asenteisiin, tunteisiin tai toimintaan. Analysointimenetelmänä oli kriittinen diskurssiana-lyysi. Tutkimuksen aineisto koostui video- ja äänimateriaalista, jotka oli kerätty päiväkodin ul-ko- ja sisäleikkitilanteissa neljän aamupäivän aikana. Tutkimukseeni osallistui 10 lasta pääkau-punkiseutulaisesta päiväkodista. Lapset olivat iältään 2-3 vuotiaita, joista tyttöjä oli kuusi ja poikia neljä. Lapset käyttivät valtastrategioinaan leikin johtamista, leikkineuvotteluita ja kieltämistä. Johta-misen avulla lapset pysyivät yhteisessä leikki-ideassa, he olivat sitoutuneita toimintaan ja leikki oli rikasta. Leikkineuvotteluissa lapset yhdessä rakensivat leikki-ideaa eteenpäin, jolloin leikki rikastui ja sai uusia piirteitä. Kieltäminen tukahdutti leikin ja vähensi lasten mahdollisuuksia tuottaa leikkiin uusia piirteitä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016, 29) todetaan, että henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää edistäviä tekijöitä. Tutkimukseni tarjoaa varhaiskasvatuksen henkilöstölle merkittävää tietoa lasten valtastrategioista. Tämän tiedon avulla henkilöstö pystyy ohjaamaan leikkiä sopivalla tavalla ja tukemaan lasten ensi askelia vallan käytön harjoittelemi-sessa.
-
Viestintästrategiat valtaistuneen kuluttajan kohtaamiseen sosiaalisessa mediassaKauppakorkeakoulu; School of Economics; Department of Communication; Viestinnän laitos; Aalto University; Aalto-yliopisto; Hellstén, Linda (2012-04-17)Tavoitteet Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälainen toimija valtaistunut kuluttaja on sosiaalisessa mediassa. Koska gradun näkökulma on viestinnällinen, kiinnostavaa on lisäksi se, mitä merkitystä valtaistuneen kuluttajan toimijuudesta tehdyillä havainnoilla on viestinnän kannalta. Tutkielman tavoitteena onkin lisäksi selvittää, minkälaisin viestinnällisin keinoin yritys voi kohdata valtaistuneen kuluttajan sosiaalisessa mediassa. Tutkielman kokonaisuus rakentuu siten, että ensin sosiaalisessa mediassa toimivasta valtaistuneesta kuluttajasidosryhmästä tehdään sidosryhmäanalyysi, jonka perusteella arvioidaan, minkälaisin viestinnällisin keinoin tämä sidosryhmä voidaan kohdata. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkielma edustaa laadullista kulttuurintutkimusta, ja se on toteutettu tapaustutkimuksena. Aiheeseen on perehdytty kahden tapausorganisaation avulla. Molemmista tapausorganisaatioista kerättiin tutkimusaineistoa sekä haastatteluin että Facebook-havainnoin kesä-marraskuussa 2011. Facebook ja tarkemmin sanottuna tapausorganisaatioiden sivut siellä ovat siis tämän gradun keskiössä oleva sosiaalisen median areena. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sidosryhmäteoriasta sekä sosiaalista mediaa, kuluttajan valtaa ja kuluttajan valtaistumista koskevasta kirjallisuudesta. Tulokset Valtaistuneella kuluttajalla on sosiaalisessa mediassa neljä roolia. Kuluttajat voivat olla hengailijoita, osallistujia, pohdiskelijoita tai vaikuttajia. Kuluttajan roolia määrittää paitsi hänen osallistumishalukkuutensa sosiaalisessa mediassa käytävään vuorovaikutukseen myös hänen vallankäyttöhalukkuutensa yritykseen nähden. Viestiessään kuluttajasidosryhmänsä kanssa sosiaalisessa mediassa organisaatio voi hyödyntää informointi-, konsultointi-, osallistamis- ja/tai partneroitumisstrategiaa. Organisaation viestintästrategian suunnittelu lähtee siitä, minkälainen kyseisen organisaation kuluttajasidosryhmä ja sen tarpeet ja halut ovat. Lisäksi organisaation on pohdittava myös, minkälaista kuluttajapositiota se itse haluaa viestinnällään ylläpitää, edistää ja rakentaa.
-
”Opettajat ovat valmiita pelastamaan Suomen” Arvot ja valtasuhteet opettajapuheessa Opettaja-lehdessä vuosina 1994, 2014 ja 2015Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos; University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education; Helsingfors universitet, Beteendevetenskapliga fakulteten, Institutionen för lärarutbildning; Raunio, Elisa (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2016)Tämän pro gradun tehtävänä on selvittää, millaisia opettajuuden arvo- ja valtadiskursseja rakennetaan opettajapuheessa. Aiempien tutkimusten mukaan suomalaisessa opettajapuheessa on painottunut pitkälti opettajien samanmielisyys, mallikelpoisuus ja opettajuus professiona. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys mukailee kriittistä pedagogiikkaa, Foucault’n valta-analyysia, sekä kriittistä diskurssianalyysia. Samalla tutkimus liittyy osaksi sosiaalisen konstruktionismin traditiota, jossa kieli nähdään sosiaalisena toimintana. Tutkimusstrategiana oli aineistolähtöinen laadullinen tutkimus, jossa hyödynnettiin kriittisen diskurssianalyysin lähestymistapoja. Tutkimusaineistona toimi yhteensä 250 opettajapuhetta sisältänyttä mielipidetekstiä Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n Opettaja-lehden vuosikerroilta 1994, 2014 ja 2015. Analyysissa tutkittiin diskurssien välisiä ja sisäisiä valtasuhteita, sekä transformaatiota eri vuosikertojen ja kontekstien välillä. Keskeisenä tutkimustuloksena tunnistettiin neljä valtadiskurssia, jotka muodostuivat opettajuuden valta-asetelmia konstruoivista puheenjuonteista. Näiden diskurssien pohjalta rakentui kaksi metadiskurssia, jotka nimettiin uudistavaksi ja säilyttäväksi diskurssiksi. Toisena tuloksena tunnistettiin niin ikään neljä opettajuuden arvodiskurssia. Niiden avulla rakentui synteesi ihanneopettajuudesta, eli laaja-alaisesta, professionaalisesta ja kollegiaalisesta opettajasta, joka on omaksunut eettisen ja tutkivan työotteen. Johtopäätösteni perusteella Opettaja-lehdessä määritelty opettajuus on pitkälti traditionaalista, konsensushakuista ja opettajan passiiviseen subjektipositioon sijoittavaa ihanneopettajuutta. OAJ:n kaltaisen merkittävän poliittisen vaikuttajan olisikin tärkeää problematisoida traditionaalista ja ihanteellista opettajakuvaa. Lisäksi OAJ:n opettajapuheessa tulisi nostaa enemmän esiin opettajuuden moniäänisyyttä, sekä opettajuutta ideologisena toimintana.