Yksi tutkinto - monta uraa. Kasvatustieteen maisterin työelämäosaaminen valmistuneiden ja työnantajien silmin.

Abstract

Tutkimuksen kohteena oli kasvatustieteen maistereiden työelämäosaaminen ja sen kehittyminen kasvatustieteilijöiden itsensä kokemana sekä toisaalta työnantajien asettamien odotusten valossa. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusotetta.

Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto (N=140) muodostui vuosina 2005-2008 Helsingin, Tampereen ja Joensuun yliopistojen yleisen kasvatustieteen tai aikuiskasvatuksen tieteenalaohjelmista valmistuneille kasvatustieteen maistereille lähetetystä postikyselystä. Aineiston perusteella vastaajat olivat keskimäärin tyytyväisiä omaan osaamiseensa. Tärkeimpinä osaamisalueina pidettiin vuorovaikutuksen ja yhteistyön taitoja, kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja oman työn kokonaisuuden hallintaan, taitoa toimia erilaisten ihmisten kanssa, opetus- tai koulutustilanteiden sekä projektien suunnittelun ja toteutuksen taitoja sekä erilaisia tiedonhaun taitoja. Eniten työelämässä tärkeän osaamisen katsottiin karttuneen työuran aikana, mutta eri-ikäisten vastaajien välillä oli eroja siinä millaisia oppimistapoja pidettiin hedelmällisimpinä. Kokeneimmat vastaajat näkivät sekä yliopisto-opiskelun aikana että työuralla oppineensa paljon erilaisten itsenäisyyttä ja oman toiminnan reflektointia vaatineiden oppimismenetelmien kautta, kun vähemmän kokemusta omaavat vastaajat taas näkivät hyödyllisempinä erilaiset yhteisöllisen oppimisen muodot, kuten ryhmätyöskentelyn sekä kokeneempien asiantuntijoiden tuella oppimisen. Tulosten valossa aikuisopiskelijoiden työkokemuksen entistä järjestelmällisempi hyväksikäyttö yliopisto-opetuksessa voisi auttaa myös työkokemusta vailla olevia opiskelijoita näkemään paremmin yhteyksiä opiskeltavien asioiden ja työelämän välillä ja hyötymään näin opinnoistaan enemmän.

Tutkimuksen kvalitatiivinen aineisto (N=6) kerättiin kasvatustieteilijöiden esimiehinä toimineita työnantajan edustajia haastattelemalla. Työnantajan näkökulmasta kasvatustieteilijän työelämäosaaminen näyttäytyy aineiston perusteella laajana kokonaisuutena, jossa yhdistyvät eri lähteistä saatu oman työn kannalta oleellinen tietämys, ihmisen persoona, yhteistyö- vuorovaikutustaidot, opetuksen- tai koulutusten suunnittelun ja toteutuksen taidot, välineelliset työn tekemistä helpottavat tiedot ja taidot kuten atk-perustaidot sekä englannin kielen taito, kokonaisuuksien hallinnan ja itsenäisen työskentelyn taidot sekä halu jatkuvaan oppimiseen. Etenkin niillä kasvatustieteilijöillä, jotka eivät toimi opettajina, tärkeäksi osaamisen osaksi on noussut samoin liiketoimintaosaamisen perusteiden tunteminen. Kasvatustieteellinen asiantuntijuus on aineiston mukaan dynaaminen ilmiö, jonka kehittymisen pohjana on yliopistotutkinto. Työelämään siirtymisen jälkeen osaamisen kehittymiseen vaikuttavat ainakin työtehtävien monipuolisuus, vuorovaikutus kollegojen kanssa, erilaiset täydennyskoulutukset sekä oman erikoisalan kehityksen seuraaminen organisaation ulkopuolisten verkostojen ja muiden tietolähteiden avulla.

Asiasanat:kasvatustiede, asiantuntijuus, työelämäosaaminen, kvalifikaatio, kompetenssi.