Äänestyslaitteistojen käyttö suomalaisten korkeakoulujen luento-opetuksessa. Käytön laajuus, käyttötavat sekä opettajien opetustavoitteet ja pedagogiset odotukset

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan äänestyslaitteistojen hyödyntämistä suomalaisten korkeakoulujen luento-opetuksessa. Tyypillisesti äänestyslaitteistot koostuvat opiskelijalle jaettavasta vastauskapulasta, vastaanottimesta sekä tietokoneesta, jonka avulla opiskelijoiden vastausten jakautuminen voidaan heijastaa reaaliajassa valkokankaalle. Kysymykset ovat pääsääntöisesti monivalintakysymyksiä, joihin vastataan numeropainikkeilla. Luennolla järjestettävillä äänestyksillä pyritään aktivoimaan ja sitouttamaan opiskelijoita sekä kartoittamaan ja arvioimaan opiskelijoiden oppimista. Opiskelijoiden osaamisesta ja näkemyksistä saatava reaaliaikainen tieto antaa opettajalle mahdollisuudet mm. muokata omaa opetustaan joustavasti kurssin tai luennon edetessä.

Äänestyslaitteistot ovat suhteellisen uusi ilmiö eikä niiden käytöstä ole kansallisella tasolla tietoa. Tämä tutkielma on kuvaileva perustutkimus, joka pyrkii antamaan vastauksia käytön laajuudesta, käyttötavoista sekä opettajien äänestyslaitteistoille asettamista opetustavoitteista ja pedagogisista odotuksista suomalaisissa korkeakouluissa. Lisäksi kartoitettiin laitteistojen kustannuksia ja käyttöastetta, opettajien tyytyväisyyttä laitteistoihin, näkemyksiä heidän käyttönsä kehittymisestä ja laitteistojen tulevaisuudesta. Tutkielman aineistona toimivat verkkolomakkeella toteutettu opettajien kyselyaineisto (N=64) ja korkeakouluille suunnattu puhelinkartoitus, jossa oltiin yhteydessä noin 70 korkeakoulutoimijaan.

Tutkimuksessa löytyi 24 laitteistoa, jotka sijoittuvat 11 korkeakoululle ja 17 yksikköön. Laitteistoa käyttäneitä opettajia löytyi 94, joista tällä hetkellä laitteistoja käyttäviä on arvioitu olevan noin 66. Sekä opettajista että laitteistoista noin 75 % on terveystieteiden (lääketieteet, hammaslääketiede ja farmasia) piirissä. Suomalaisten korkeakouluopettajien ensimmäiset käyttökokemukset ovat vuodelta 1996, mutta vastaajista yli puolet on aloittanut laitteistojen hyödyntämisen vuoden 2005 jälkeen. Käyttötavoista tärkeimpiä ovat yksittäisen luennon omaksumisen mittaaminen, ryhmäkeskustelujen virittäminen sekä tentit ja pienemmät arviointiperusteena olevat kokeet. Opettajat kokevat, että äänestyslaitteisto soveltuu parhaiten opiskelijan sisältöpohjaisen ajattelun tukemiseen. Naisopettajat vaikuttavat suhtautuvan äänestyslaitteistoihin hieman miesopettajia varauksellisemmin. Terveystieteiden ja muiden tieteiden opettajien käyttötapojen ja opetustavoitteiden välillä löydettiin eroja.

Äänestyslaitteistot ovat ajankohtaisia tällä hetkellä, sillä reilusti yli kaksi kolmasosaa vastaajista odottaa, että 10 vuoden sisällä siirrytään järjestämään äänestyksiä erillisten vastauskapuloiden sijasta opiskelijoiden omien mobiililaitteiden ja kannettavien tietokoneiden avulla. Tämä muutos pudottaisi kustannukset murto-osaan nykyisiin erillisiin laitteistoihin verrattuna ja helpottaisi ylläpitoa. Tämän hetkisen kansainvälisen tutkimuksen perusteella äänestyslaitteistojen yhteydessä hyödynnettävien aktivoivien opetusmenetelmien tarkastelu vaikuttaisi nousevan keskeiseksi. Alan tutkijoiden piirissä on esitetty toiveita siitä, että jatkossa tutkimuksessa pyrittäisiin tarkastelemaan eri tieteenalojen, erilaisten oppimiskontekstien, oppimisen laadun sekä opettajan työtapojen erityispiirteitä äänestyslaitteistojen yhteydessä.

Asiasanat:äänestyslaitteisto, äänestysjärjestelmä, vastausjärjestelmä, korkeakouluopetus, yliopistopedagogiikka, luento-opetus, aktivoiva opetus, ketterä opettaminen, vertaisohjaus, Peer Instruction, aktiivinen oppimisympäristö, Bloomin taksonomia, tieteenalat, monivalintakysymys, clickers, student response system, classroom response system, voting system, polling system