Vastuullisuus suomalaisen rahapelipolitiikan strategiana : taloudellisten ja kansanterveydellisten intressien paradoksi

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen tehtävänä on tarkastella miksi Suomen rahapelimarkkinoiden strategiapuhe kulminoituu vastuullisuuteen? Käsittelen tehtävää rajaamalla sen neljään päälukujeni mukaisiin väitteisiin. Vastuullisuus suomalaisen rahapelipolitiikan strategiana on ajankohtainen juuri nyt. Vuodesta 2017 Suomen rahapelimarkkinoita monopolisoi kolmen yhtiön sijaan yksi, kun Veikkaus, RAY ja Fintoto yhdistyivät Veikkaukseksi. Vastuullisen pelitoiminnan paradoksi syntyy siitä, että monopolin oikeuttamisperusteena oleva arpajaislaki ja valtioneuvoston asetus pelitoimijoista ovat keskenään jännitteiset. Vastakkain ovat pelitoiminnalla hankittavat varat ja pelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten haittojen vähentäminen. Ratkaisu jännitteeseen tuntuu löytyneen vastuullisesta pelitoiminnasta.
 
 Tutkimukseni on käytännöllistä etiikkaa. Metodini on systemaattinen analyysi, erityisesti käsite- ja väitelauseiden analyysi. Tutkimukseni liittyy kolmen pääkäsitteen ympärille: rahapelipolitiikka, pelihaitat ja vastuullisuus. Pidän myös Peter Singerin väitettä ”Toimivien olentojen intressit on otettava huomioon heitä koskevissa valinnoissa ja päätöksissä” ohjenuorana tarkastellessani rahapelipoliittista vastuullisuutta. Lähdeaineistoni on poikkeuksellisen laaja, ja osan siitä olen ammattini puolesta saanut lahjaksi; työni ja opintoni siis yhdistyvät. Päälähteisiini kuuluvat Veikkauksen ja RAY:n vuosikertomukset, EU- ja ministeriötason lähteet ja lakitekstit. Täydennän niitä laajalla aiheeseen liittyvällä kirjallisuudella eri asiantuntijatahoilta. 
 
 Rahapelitoiminnan erityislaatuisuus on poliittisesti ja globaalisti tunnustettua. Sillä rajoitetaan palveluiden liikkuvuutta ja perustellaan kansallisia monopoleja nojaten rikos- ja pelihaittoihin. Suomessa rahapelimonopolilla on kansalaisten vahva hyväksyntä. Pelaaminen on yleensä harmitonta ajanvietettä, kulutusta, josta voi kuitenkin syntyä ongelmia. Siksi vaaditaan erityistä ohjausta, tukea ja työkaluja pelaamisen hallintaan. Suomessa rahapelit perustuvat lakisääteiseen yksinoikeusjärjestelmään, jossa rahapeliyhtiön on huomioitava vastuullisuuden vaatimus toiminnassaan: ”rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturva taataan, väärinkäytökset ja rikokset estetään sekä pelaamisesta aiheutuvia sosiaalisia haittoja vähennetään.”
 
 Reformaation juhlavuonna tutkin vastuullisuutta täysin itse laatimieni taulukoiden pohjalta, teesien muodossa. Vuosikertomuksista satunnaisesti koottujen väitteiden lähteitä on 69, jotka muodostavat yhteensä 50 teesiä. Kaikki teesit on poimittu vastuullisuuden kontekstissa. Läpikäyn ne systemaattisesti käsitteiden ja niiden esiintyvyyden mukaan. Johtopäätös jopa yllättää, sillä se on suora vastaus väitteeseeni 2) Rahapelipolitiikka suojelee monopolia. Kyllä: Vastuullisuus (joka nousee haittanäkökulmasta, joka oikeuttaa rahapelimonopolin, jota rahapelipolitiikka suojelee) on poliittinen keino olemassaololle. Se on luottamuksellista kohtaamista – viihdettä, jota velvollisuudet ja hallinta rajoittavat.
 
 Teesejäni vastaava syvempi käsitteellinen tutkimus olisi varmasti avannut keskustelua vielä enemmän aiheen tiimoilta. Elämänpolitiikan rooli haastajana jäi nyt vain esittelyn asteelle.