Valmentajana onnistumisen äärellä : mallitustyöskentely onnistumisen kokemuksesta maahanmuuttajanuoren kohtaamisessa

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin Lahden nuorisopalveluiden nuorten työllisyyspalveluiden valmentajien kokemuksia onnistuneista kohtaamisista maahanmuuttajanuorten kanssa. Tavoitteena oli tuottaa työllisyyspalveluihin tietoa kehittämistoimia varten, jotta valmentajien osaamista maahanmuuttajanuorten kohtaamiseen voidaan lisätä. Toisena tavoitteena oli selvittää, miten neurolingvistisen prosessoinnin mallitusmenetelmä sopii käytettäväksi valmentajilla olevan hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisessä. 
 
 Onnistumista tarkasteltiin ratkaisukeskeisyyden ja positiivisen pedagogiikan viitekehyksessä erilaisten tunnistamisen ja tunnustamisen teorioiden kautta. Tarkastelua tehtiin kolmella tasolla yksilön voimaantumisen, valmentajan ja maahanmuuttajanuoren välisen vuorovaikutuksen sekä lähiyhteisön ja ryhmän vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimusasetelma oli narratiivinen ja aineistonkeruu toteutettiin ryhmämuotoisina mallituskeskusteluina, joihin osallistui 9 työllisyyspalveluiden valmentajaa. 
 
 Keskeisinä tuloksina voidaan todeta, että onnistumisessa on läsnä vahvoja tunnustuksen pedagogiikan sekä valmentavan työotteen elementtejä. Valmentajat ovat tietoisia monikulttuuristen nuorten kohtaamiseen vaikuttavista yhteiskunnallisista näkökulmista. Heidän työskentelyään ohjaa vahva ratkaisukeskeinen arvopohja, jossa nuoret tunnistetaan heidän omista merkityksistään käsin ja työn fokus on tulevaisuudessa. Valmentajien onnistumistarinoissa kriittisessä roolissa ovat luottamuksen rakentuminen, reflektoitu ammatillisuus ja valmentajan tilannetaju maahanmuuttajanuoren kohtaamisessa. Tarinat ovat jaettavissa kolmeen tarinatyyppiin, joissa korostuvat lisäksi ammatillisista rajoista huolehtiminen, intuitiivisen tiedon hyödyntäminen sekä lisääntyneen kyvykkyyden kokemukset. Mallitusmenetelmä toimii hyvin hiljaisen tiedon sanoittamisessa ja näkyväksi tekemisessä. Kehollisuus ja tunteiden läsnäolo ovat onnistuneessa kohtaamisessa tiiviisti läsnä. 
 
 Maahanmuuttajanuorten kohtaamiseen kaivattua osaamista tulisi pyrkiä tunnistamaan valmentajilla jo olevan nuorten kohtaamisessa tarvittavan osaamisen kautta, koska ne eivät eroa merkittävästi toisistaan. Organisaatiossa näkyvästi tehty arvoimagon lanseeraus sekä sovitut toimintatavat syrjintään puuttumisesta voisivat tukea yksittäisiä työntekijöitä ja ennen kaikkea maahanmuuttajanuorten sijoittumista työhön ja koulutukseen.